Purjeveneeseen liittyvää historiaa

 

Purjeveneen liikkuminen perustuu siihen, että tuuli vaikuttaa sen purjeisiin. Purjevene on pienempi alus kuin purjelaiva, mutta häilyvään määrittelyyn vaikuttavat monet seikat, kuten se, minkä muotoinen aluksen runko on. Runkorakenne voi olla joko yksi- tai monirunkoinen, kuten kaksirunkoisessa katamaraanissa tai kolmirunkoisessa trimaraanissa. Purjeveneet voidaan luokitella myös köliveneisiin tai kevytveneisiin. Jälkimmäisessä ei ole ollenkaan köliä painona.

Purjealusten historia ulottuu hamaan menneisyyteen. Niililtä on löydetty muun muassa kuva purjeveneestä, jossa maston paikka on keulan lähellä. Tämä kielii siitä, että tässä esidynastisen ajan kuvassa 6000 tuhannen vuoden takaa käytetään sellaista purjetyyppiä, jota voitiin käyttää vain myötätuulessa. Lisäksi veneessä on ohjausairo melomista varten.

Jokainen joka on kokeillut optimistijollaa tietää, että vene ei kulje aina myötätuuleen, vaan tuulen suunta vaihtelee. Tähän ratkaisuksi kehitettiin 800-luvulle tultaessa niin sanottu latinalaispurje, joka mahdollisti sekä luovimisen että purjehtimisen myös etuviistosta tulevaan vastaiseen tuuleen. Tästä purjetyypistä muotoutuikin yleisimmin käytetty purje erityisesti Välimeren suunnalla, mutta viisisataa vuotta myöhemmin siirryttiin tehokkaampiin raakapurjeisiin. Myös kiinalaisten keksimä innovaatio, narusta ohjattava peräsin, kulkeutui aluksiin ohjausairon tilalle.

Purjealusten voittokulku merenkulun historiassa hiipui 1850-luvun jälkeen. Tämän aiheutti höyrylaivojen tuleminen. Vaikka purjealukset alettiin rakentamaan teräsrunkoisiksi ja niiden mastoja vahvistettiin, niin 1900-luvulle tultaessa niitä seilasi enää muutamia maailman merillä. Suomalaisia purjelaivoja, kuten Suomen Joutsenta, käytettiin toisen maailmansodan kynnykselle saakka.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *