Höyryalukset alkoivat yleistyä 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Alkuun höyryaluksissa ongelmia tuottivat muun muassa siipirattaat sekä niiden käyttämän polttoaineen, eli hiilen, kova kulutus. Kun näihin kohtiin saatiin parannuksia, alkoi höyryaluksissa suoranainen 
kilpavarustelu. Höyrylaivojen korkeapainekattilat sekä kaksivaiheiset paisuntasysteemit saivat kuitenkin pudotettua polttoaineen kulutuksen ja pikkuhiljaa myös potkureilla alettiin korvaamaan heikkoja siipirattaita. Kun näihin nopeisiin potkurialuksiin saatiin vielä rakennettua riittävä lujuus, niin toinen toistaan hienompia aluksia alkoi syntyä.
Tammikuussa 1906 vesille laskettu ja Britanniassa valmistettu RMS Mauretania oli täysin ylivoimainen sen ajan valtamerilaivoissa. Aikansa suurimpana ja nopeimpana laivana siinä hyödynnettiin viimeisimpiä ratkaisuja niin teknisesti kuin myös ylellisyytensä puolesta. RMS Mauretanian avulla Britannia otti uudelleen haltuunsa Saksalta Atlantin yli kulkevan valtamerilaivaliikenteen. Olihan Saksa rakentanut viime aikoina nopeimpia ja hienoimpia valtamerilaivoja, mutta nyt Britannia pääsi kilpailuun mukaan valtiojohtoisesti rakentamallaan aikansa loistoristeilijällä.
Alus oli loistokas, siinä oli hyttikannelle vievä hissi ja sen seinäpaneelien asentamisessa käytettiin palestiinalaisia käsityöläisammattilaisia. RMS Mauretania kulki neljän höyryturbiinin valtavalla voimalla ja se päihitti 25:n solmun nopeudellaan jopa Titanicin. Tälle alukselle mahtui kaikkiaan 2165 matkustajaa, jotka majoittuivat joko ensimmäisessä, toisessa tai kolmannessa luokassa.
Britit olivat varmasti ylpeitä alukselle vuonna 1909 myönnetystä Sinisestä nauhasta, joka myönnettiin sille sen vuoksi, että se oli ylittänyt Atlantin ennätysajassa. RMS Mauretania sai kantaa titteliä seuraavat kaksikymmentä vuotta.